#Partion miittiOulu 3. 1. 1999...eli "pseudomiitti" Oulussa aivan päiväseltään - kun nyt sattui olemaan tavallisesti jokseenkin eri puolilla Suomea tavallisesti oleilevia #partiolaisia sopiva joukko yhtäaikaa koolla samassa kaupungissa, niin mitäpä siinä muuta kuin miittaamaan! :)Tämän jutun on kokoon väsännyt ja biteiksi kirjaillut Kipe (mikä minä-muotoon vivahtavan kerronnan vuoksi lienee syytä mainita). Tyyli on tavallisen pitkää minua, vinkiksi vain lyhyiden tekstien lukijoille voinen mainita, että myös se onnistuu, että lukee vain kappaleiden pari ensimmäistä ja pari viimeistä sanaa; ei siten kyllä kärryillä tapahtumissa pysy, mutta tuleepahan luettua lyhyemmin... Ensimmäiseksi lienee aiheellista kertoa hieman taustaakin, jotta selviäisi, miksi kaikki nyt sitten sattuivat olemaan paitsi paikalla, myös yhteydessä toisiinsa... Eli kaikkihan alkoi (aikajärjestyksessä ajateltuna) oikeastaan jo siitä, kun olin luvannut Snare_lle toimittaa Limingan Niittykärppien oman vaeltajaohjelman kirjasen myös hänelle, kun sitä itsellenikin olin havittelemassa - ja tämä tapahtui joskus ammoin syksyllä 1998. Se, miten se liittyy yhtään mitenkään yhtään mihinkään, on siksi, että minun oli puhe toimittaa se Snare_lle joko hänen lähtiessään joulua viettämään ensin etelän suuntaan ja sitten hänen Kazamin kanssa taas pohjoiseen päin tullessaan (niin, Rovaniemen junahan kulkee yleensä sitä yhtä ja ainoaa rataa pitkin tästä Oulun lävitse). Snare_ ja Kazam kuitenkin etenivät pohjoiseen päin toista kautta kuin alunperin suunniteltiin, joten se toimittaminen jäi siltä osin. Siispä sainkin sitten hieman yllättäen illalla 2. 1. puhelun Kazamilta, että he olisivat seuraavana päivänä sitten Snare_n kanssa Oulussa, jos sen ohjelmakirjankin haluaisin silloin antaa. Ja minähän todella iloisesti yllättyneenä (keskellä todella tylsää joululomaa ilman mitään järkevää tekemistä...) kutsuin toki heidät saman tien käymään kahvillakin, kuinkas muuten - mukaanlukien myös Mariana_n, joka oli kuulemma heitä vastaan asemalle tulossa. Eihän sitä sunnuntaina muualta olisi halvalla (tai ainakaan ilmaiseksi!) kahveja näin sunnuntaina saanutkaan... Niinpä sitten sain aamulla 3. 1. melkein herätä puhelimen soittoääneen (melkein, koska olin juuri noin puoli minuuttia aikaisemmin herännyt jo herätyskelloon - joka puolestaan oli epätoivoinen yritys saada vuorokausirytmini raiteilleen loman jäljiltä...). Sain kuulla, että aamukahvi maistuisi, ja että heillä olisi oikein paikallinen opaskin, joka ymmärtäisi reittiselostukseni kämpälleni heitä muita helpommin. No, The_Ice tulkkasi aivan virheettömästi vaikean reittiselostuksen: aseman edestä kulkevaa tietä suoraa pohjoiseeen eli oikealle, kävelyä kunnes mennään joen yli, siitä heti alikulku tien ali ja ollaan perillä - oikea rakennus on toinen vasemmalla puolella.... Niinpä siis sain aamukahville neljä muutakin ihmistä piristämään yksinäistä joulunaikaa - mutta pullaa en tarjonnut, mitäs eivät olleet ilmoittaneet jo aamulla tulevansa, eihän siinä ollut kaupassa ehtinyt käydä.. ;) Siinäpä sitten juttelimme kahvin ja teen parissa niitä näitä, ja selvisi muun muassa se, että minulla ei ollut sitä LNK:n vaeltajaohjelmaa, ja tekstiviestitse sain tietää, että henkilö, jonka se minulle piti toimittaa, ei ollut edes Oulussa sillä hetkellä, ja että hänellä ei ollut sitä itselläänkään - mutta hän lupasi palata asiaan vappuun mennessä... Ei se toki sinänsä kynnyskysymys ollutkaan, mitäpä pienistä... Puhe aaltoili sitten välillä #partioinnista Babylon 5:een, kunnes jossain vaiheessa joku (Kazam) huomasi sitten, että meitähän olisi päätösvaltainen NPh:kin paikalla, ja että pidettäisiinkös siis kokous! Ja tokihan se piti saada pystyyn, kuinka muuten. Pieniä lakiteknisiä juttuja mietittyämme päädyimme tulokseen, että jos vain saamme Satkun kiinni kassulta tai kenties metsästä (tiesin, että hän olisi kiinni viikonlopun, koska hän oli juuri jouluna #Partiolla kertonut olevansa joulun auki mutta uudenvuoden kiinni), niin joku (eli käytännössä Snare_) voisi kutsua Satkun toimeksiannosta NPh:n kokouksen koolle, ja sitten vain kaikille varsinaisille jäsenille sana kokouksesta ja se olisi sillä selvä. Ja niin Kazam kilautti Satkulle - tai oikeastaan yritti, ensin vaikutti pahasti siltä, että koko idea kariutuisi (ainakin teoriassa; tokihan olemme kilttejä partiolaisia, mutta ainahan voi pientä joustoakin tapahtua... ;), mutta sitten yhteys muodostui ja Satku antoi Snare_lle toimeksiannon kutsua kokouksen koolle. Seuraavaksi sitten olivat vuorossa puhelut NPh:n jäsenille: kaikki he tosin tuottivat lievän (hymyllä säestetyn ;) "pettymyksen", kun eivät muka päässeet osallistumaan 10 minuutin sisällä alkavaan Oulussa pidettävään kokoukseen... Itse kokouksen sisältöön en tässä sen kummemmin puutu, pöytäkirjahan löytyy toisaalta; sen kai kuitenkin voinee mainita, että Kazam kyllä on todellinen palveleva (#)partiolainen - hän kun kokousasioiden ohella myös antoi puhelimitse runsaasti mikrotukea jollekin tuttavalleen/sukulaiselleen(?)... Niin me muutkin kyllä avustimme parhaamme mukaan ko. ongelmassa, eipä sillä - pientä vaihtelua kokousrutiineihin... The_Ice joutui poistumaan muille asioilleen kokouksen aikana, mutta hänhän kun ei vaikuttanut kokouksen päätösvaltaisuuteen, niin annoimme h&aum l;nen livistää. Tapaisimmehan kenties jossain vaiheessa vielä uudelleenkin päivän aikana (tai se oli ainakin todella The_Icen vaatimuksena, kun hän luovutti ainoat kämppänsä avaimet Mariana_lle ;). Päivä kului kummasti kaikenlaisia asioita miettiessä - yhtenä oli myös pitkähkö rupeama, jossa mietittiin porukalla uusia sanoja Partioleksikkoon, tulevaan WPN:n palveluun, joka minulla on työn alla. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi nälkäkin tulla, ja päätimme lähteä etsimään ravintoa ulkoa, koska pakastimeni ei luvannut oikein muuta kuin pelkkiä ranskalaisia perunoita ilman muita lisukkeita kuin suolaa (ja jääkaappini ei sitäkään). Mariana_lle tosin olisi ollut aivan sama, sillä hänellä ei ollut lainkaan rahaa - ajattelimme kuitenkin auttaa kanssa#partiolaistamme ja kustantaa myös hänen pizzansa. Siispä suunnistimme ulos vilpoiseen pakkaseen, ja vieraat huomasivat päivän jo kuluneen niin, että kun tullessa oli hämärää, kun aurinko ei vielä ollut noussut, niin nyt olikin sitten hämärää, kun aurinko oli jo laskenut... Sitä se teettää... Matkan varrella ohitimme myös Tietomaan, josta puhe siirtyi JOTI:n mahdolliseen järjestämiseen Oulussa - ja juteltiinhan siinä puolentoista kilometrin matkalla paljon muutakin, aina NP-villapaidasta lähtien (niin, minä EN siis aio neuloa sellaisia! ;). Ja Babylon 5 sekä erityisesti hauska henkilö Zathras siitä tuli jälleen puheeksi - etenkin hänen kommenttinsa "Zathras on tottunut olemaan toisten kantojuhtajana" (tms.) - lämpimällä huumorilla sanottu heitto Kazamilta... :) Pizzeriaksemme valitsimme minullekin aivan uuden tapauksen rautatieasemaa lähellä (mikäsenniminytonkaan). Ei hirveän kallis, ja ovi näytti olevan avoinna... Ja kuuluihan se salaattikin sitten hintaan kuitenkin, vaikka vähän meinasikin epäilyttää ensin... Ja eivät huolineet maksua kuin kassalle - ja sekin kesti kyllä aika kauan; ei ehkä kaikkein selvintä mahdollista. Mutta ilmeisesti pizzat ovat iso mpia täällä pohjoisessa kuin etelässä, tai jotain, siltä se hieman vaikutti.. Pizzeriasta päästyämme lähdimmekin sitten kohti keskustaa ja Kirkkokatua, jonka varrella The_Icen kämppä sijaitsee. Rotuaarille saavuttuamme huomasin, että joskohan voisimme käydä tervehtimässä Jarttastakin, jos hän vain sattuisi työpaikallaan olemaan; valo ainakin näkyi ikkunassa... Aika pitkäksi venähtäneen (kaikkien meidän läpi kiertäneen) puhelinsoiton perusteella selvisikin sitten, että Jarttane olisi halunnut olla mukana, ja olisi halunnut, että hänellekin oltaisiin tapaamisesta kerrottu (olisi kai pitänyt herättää aamulla.. ;), ja että hän haluaisi saada NP:n lahjoitettavina olevia koneita yhdestä kahteen kappaletta, ja että hän ei sitten loppujen lopuksi enää edes ole töissä siinä firmassa, jonka ikkunan alla me seisoskelimme - aivan hyvä, että päätin siis soittaa enkä mennä ovelle koputtelemaan... Pitkän kävelymatkan (Kirkkokatua pitkin vaikka kuinka pitkästi) jälkeen saavuimme sitten The_Icen kämpälle - matkan varrella muun muassa mietimme, minkä väristä on hiilivoimalan sähköllä toimiva katuvalaistus (koskapa Limingantulliin tullessa valojen värissä tapahtuu oleellinen muutos, jonka päättelimme johtuvan eri värisestä sähköstä)... Perillä sitten Kazam ja Snare_ ensin kelloon katsottuaan päättivät, että koska eivät halua samantien kääntyä takaisin kohti asemaa ja edelleen aiemmin aikomaansa junaa ja Rovaniemeä, niin jäävätpä sitten seuraavaan junaan asti odottelemaan. Siispä jäimme viettämään aikaa sisätiloihin - joku syventyi Kalevaan (ja joku ihmetteli sanomalehden lukemista.. ;) ja pelasimme korttia - niin tuppea kuin marjapussiakin, aloitus toki loivasti ristiseiskan kautta... The_Icekin palaili asunnolleen jossain vaiheessa iltaa. Kortinpeluun ja muun lomassa selvisi sitten ohimennen muuten myös se, miksi Kazam ja Snare_ houkuttelivat Mariana_akin mukaansa kohti Rovaniemeä ja SantaParkia: perhelippu (kaksi aikuista ja yksi lapsi) tulee siellä paljon edullisemmaksi... ;) Ei onnistunut... Mutta saimme kuitenkin Mariana_lta tuliaisia Israelissa vietetyltä joululta: luonnollisestikin budjetiltaan sopivia sellaiset, eli lautasliinat. Niistä kiitokset. :) Sitten, kun eroamisen aika koitti, saatoimme luonnollisestikin - Mariana_, The_Ice ja minä - Snare_n ja Kazamin aina junalle saakka, vilkutimme heiheit, vilkutimme heiheit, vilkutimme heiheit, Kazam jo ilmeisesti nolostui/hermostui, ja vilkutimme heiheit, ja varusmiehilläkin (jotka olivat sen ikkunan takana käytävällä meidän vilkuttajien puolella) saivat ilmeisen suurtakin hupia meistä kolmesta, ja sitten vielä vilkutimme heiheitä aina siihen asti, että juna oli liikkunut niin kauas, että lumipenkka tuli meitä juoksijoita vastaan... Niin, ne (#)partiolaiset, ne (#)partiolaiset...
Siihenpä me sitten oikeastaan lopettelimmekin, hetken vielä
jutusteltuamme Mariana_ ja
The_Ice lähtivät omalle suunnalleen ja minä omalleni.
Mutta johan tässä
pituutta tulikin...
|